Vintagetarinoita: melko kallis polkuauto

Meidän perheen työnjako on automatkojen osalta seuraava: mies ajaa autoa ja minä etsin netistä paikallisia nähtävvyksiä / kirpputoreja / tapahtumia ym.

Lähdettiin tänään noutamaan Kouvolan perukoilta miehen tori.fi:stä löytämää polkuautoa. Meillä ei ole lapsia, joten emme sinänsä tarvitse polkuautoa, mutta esineenä se on hauska ja kun hintakaan ei päätä huimannut, päätimme lähteä reissuun.

Kouvola on sen verran tuttu paikka, että tapahtumaselauksen jälkeen jäi luppoaikaa, jonka hyödynsin selaamalla paikallisia tori.fi ilmoituksia.

Yksi labradorinnoutaja olisi ollut myynnissä, mutta eihän sitä nyt koiraa sentään heräteostoksena hankita.

Sitten silmät sattuivat keltaiseen soutuveneeseen. Mies on pari kesää kevyesti keskustellut veneenostosta ja tahti vain kiihtyi, kun viime viikolla käytiin katsomassa rantaa, jossa olisi mahdollista säilyttää venettä. Koska olen tällainen ympäripuhuttava, huomasin itsekin katselevan veneilmoituksia.

Keltainen vene siis osui sitten silmiin. Mies (ei niin yllättäen) innostui heti ja soitti saman tien myyjälle. Kuinka ollakaan, vene sijaitsi sopivasti polkuauton hakumatkan varrella.

Seisoskeltiin veneen vieressä ja mies rapsutteli kynnellä lasikuituveneen paikkauksia ja maalipintaa. Ja niinhän se vene sitten ostettiin siltä seisomalta.

Tiedä, kuinka kalliiksi tuo polkuauto vielä tulee, sillä meillä ei ollut peräkärryä mukana, joten joudumme ajamaan uuden reissun hakemaan venettä. Ja sillä reissulla tietysti taas selaan torin ilmoituksia.

Vintagetarinoita: taidetta etsimässä

Kirpputoreilla kiertely ei todellakaan vastaa marketissa käyntiä. Koskaan et tiedä mitä löytyy ja jos jotain löytyy, miettimisaikaa ei ole. Jos et osta haluamaasi heti, se ei todennäköisesti ole enää myytävänä, kun tulet seuraavan kerran tavaraa katsomaan.

Rakastan kukkia ja tietysti siksi rakastan myös kukkatauluja. Olen ostanut kaikki kukkataulut, jotka täyttävät seuraavat tiukat kriteerit: kukat näyttävät kukilta, maalarilla on ollut joku käsitys perspektiivistä, värit ovat kauniit, taustakangas ei erotu selkeästi värin alta, kehys on ehjä ja hinta mieluummin halpa (alle 40 euroa). Yllättävän vähän on löytynyt näillä kriteereillä ostettavaa. Suurin ongelma on tuo perspektiivi. Monessa taulussa kukat ovat onnistuneita, mutta maljakko on kummallisen litteä.

Tiedän, että maalaaminen ei ole helppoa, koska olen sitä itsekin kokeillut. En silti ihan aina ymmärrä, miten taiteilija on määritellyt taulunsa valmiiksi, jos siinä on esimerkiksi hyvinkin kaunis järvimaisema, jonka päälle on maalattu soutuvene, joka näyttää enemmän karjalanpiirakalta kuin veneeltä. Vene on siis olemukseltaan litteä ja se ei istu luontevasti maisemaan vaan kelluu ikään kuin taulun muun aiheen pinnalla. Oletko nähnyt näitä?

Toinen lempivirhe kirppismaalauksissa on nurinpäin maalattu mänty. Männyllä on luonnossakin vähän jännän näköinen kasvutapa, mutta kyllä on yleensä ihan itsestään selvää, että mänty on oikein päin. Maalaukset tekisi mieli kääntää toisinpäin, jotta mänty näyttäisi aidolta, mutta sitten taivas olisi maana ja maa taivaana, Joskus miehen kanssa suunniteltiin, että ostettaisiin kaikki nämä oudot mäntymaalaukset ja ripustettaisiin ne vaikka vierashuoneen seinälle. Ne voisivat näyttää kokoelmana aika hauskoilta. No, meillä ei ole vielä vierashuonetta, joten ei sitten ole ostettu taulujakaan.

Ja kun vauhtiin päästään, niin on aina hauska käydä maalla paikallisten taideharrastajien kesänäyttelyissä. Niissä pääsee tutustumaan ihmisten käsityksiin eläimien syvimmästä olemuksesta. Onko tuo orava? No voisi se olla etäisesti koiraa muistuttava kettukin, mutta kun se on näköjään puussa, niin kai se sitten on orava. Skotlannin paimenkoira on myös aika suosittu aihe. Tai niin ainakin luulen, sen verran monta etäisesti Lassieta muistuttavaa otusta olen näissä näyttelyissä nähnyt. Vinkkinä se, että kesänäyttelyihin ei kannata mennä paikkakunnalla asuvan äitisi kanssa. Oma äitini meinasi hävetä silmät päästään, kun nauroin vedet silmissä Vääksyn kesänäyttelyssä männävuonna. Silloin riemun kohteena oli juuri tuo klassinen orava. Harmi, että silloin ei vielä ollut kännykkäkameroita, olisin voinut jakaa riemuni kanssanne.

Mutta vielä niistä kukkatauluista, jos kohdallenne osuu kirppiksellä kaunis kukkataulu, ostakaa se heti. Muuten se viedään nenänne edestä!

Uunissa paahdetut perunat, parsat ja makkarat tilli-pinaattihöystöllä

Käytin perunoina puikulaperunoita, sillä niitä oli puoli pussia jääkaapissa. Tähän käy mikä tahansa perunalajike, ehkä mieluummin kiinteähkö kuin jauhoinen kuitenkin.

Perunoiden käsittely vie eniten aikaa, muuten tämä on ihan superhelppo ateria valmistaa. Jos käsillä sattuu olemaan uusia perunoita, perunatkin saa nopsasti valmiiksi. Jos kuoret ovat paksuja, kuori perunat ennen paistamista.

• hyvin pestyjä perunoita lohkottuina suupaloiksi
• nippu vihreää parsaa, poista kovat kannat ja viipaloi suupaloiksi
• mausteista makkaraa paloina
• 2 rkl öljyä
• sormisuolaa

Sekoita perunat ja rkl öljyä, ripota päälle sormisuolaa ja paista 200 asteessa 20 min melkein kypsiksi. Sekoita loppu öljy, makkarat ja parsa ja kaada uunipannuun perunoiden sekaan. Paista vielä 10-15 min tai kunnes parsa ja perunat ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä.

• 1 punasipuli suikaleina
• 1 valkosipulinkynsi silppuna
• kourallinen pecanpähkinöitä
• 1 rkl öljyä
• 100 g babypinaattia hyvin huuhdeltuna
• 1 sitruunan mehu
• 1 prk tilliä silppuna
• tl hunajaa
• mustapippuria
• suolaa

Paista sipulia, valkosipulia ja pähkinöitä öljyssä, kunnes sipuli pehmenee. Lisää babypinaatti ja kääntele pehmeäksi. Lisää mehu, hunaja ja tilli ja mausta. Tarjoa perunoiden kera.

Vintagetarinoita: hiihdä, jos uskallat

Meidän suvussamme on tapana muistella hassuja tapahtumia vuosikausia. Eli jos kuulut sukuumme, ei kannata tehdä mitään, mikä myöhemminkin naurattaa, tai saat kuulla siitä lopun ikääsi.

Kelataan aikaa noin 45 vuotta taaksepäin. Olin silloin ehkä juuri koulun aloittanut kaupunkilaistyttö ja olin viettämässä talviviikkoa mummolassa. Mummolan talo on ihan pellon vieressä ja talvella on aina paljon lunta.

Kaksi teini-ikäistä enoani ehdottivat, että lähtisin hiihtämään. Tarina ei kerro, olinko marissut, kun ei ollut mitään tekemistä vai miksi tämä loistava ajatus tuli poikien mieleen. Varmasti vastustelin, koska en ollut tainnut hiihtää koskaan aikaisemmin. Loppujen lopuksi sitten sukset saatiin jalkaan ja tyttö hiihtämään.

Lähdin talon nurkalta hiihtämään pellolle. Hiihto tuntui sujuvan ihan hyvin ja varmasti sain jonkinlaista vauhtiakin kerättyä. Kevyt kun olin, pitkät sukset kantoivat hyvin höttöisessäkin lumessa. Lähdin hiihtämään kohti naapuritaloja, jotka näkyivät pellon toisella puolella, ehkä vajaan kilometrin päässä.

Alussa jo vähän vihjaisin, että tämä tarina ei ehkä pääty ihan onnellisesti. Aikani hiihdettyä alkoi väsyttämään ja ehkä pojatkin jo huutelivat talon vieressä, että pitäisi alkaa tulemaan takaisin päin. No tässä se jutun juju: en tiennyt, miten suksilla käännytään. Vähän hermostuinkin tietysti, kun seisoin itseäni pidempien suksien päällä ja ihmettelin, että mitäs nyt tehdään. Aloin itkemään ja huusin sitten hädissäni, että "Tulkaa kääntämään".

Talon luota huudeltiin ohjeita, mutta eihän niistä mitään apua ollut, kun paniikki yltyi ja kuvittelin, että jään kesään asti seisomaan keskelle avointa peltoa sukset jalassa. Itku ja huuto vain yltyivät. Lopulta Pekka-eno (varmaan selkäsaunan pelosta) lähti kahlaamaan hankeen ja lopulta pääsi luokseni ja käänsi minut talon suuntaan ja käski uudestaan liikkeelle. Helppoahan se sitten oli taas hiihtää, kun ei tarvinnut kuin lykkiä suoraan.

Jos saisin euron joka kerta, kun hiihtäminen tulee puheeksi ja joku sukulainen muistaa tämän kuolemattoman "tulkaa kääntämään" -tarinan, olisin varmasti rikas nainen. Tiedoksi, että sittemmin hiihdin paljonkin ja opin myös kääntymään. Ikuisia traumoja tästä hiihtoretkestä ei olisi jäänyt, jos siitä ei aina säännöllisin väliajoin muistuteltaisi.

Vintagetarinoita: Baderin tädit

Kesäaamu on vähän viileä, kiedon keinokuituista aamutakkia tiukemmin ympärilleni. Remmisandaaleissa varpaat kastuvat kasteisessa nurmessa. Sirkka-täti ottaa tiukemman otteen kädestäni ja kehottaa kiirehtimään. Joku televisiosarja on juuri alkamassa ja nyt on kiire ehtiä alamäkeä pitkin Baderin tädeille kylään, siellä kun on televisio, jota Sirkka-tädin mökillä ei ole.

Baderin tätien talossa tuoksuvat tuore kahvi ja pöly. Saan keittiössä tuolilleni monta kukallista istuintyynyä, joiden reunoissa on rispaantuneet röyhelöt. Ohueen lasiin kaadetaan punaistakin punaisempaa mehua ja sen seuraksi tarjotaan vähän kuivahtanutta pitkoa. Kun pitkonpala on syöty ja mehu on juotu, saan siirtyä salin puolelle tätien seuraan.

Tädit hörppivät kahvia pienistä ruusukupeista, katsovat televisiota ja kommentoivat sarjan tapahtumia ruotsiksi. Minä olen hiljaa ja ihmettelen pölyistä tavarapaljoutta: on vitriinikaappeja täynnä astioita, tummia koukeroisia huonekaluja ja tyynyjä, verhoja ja vilttejä. Äitini on moderni nainen ja meillä on kotona vain isokuvioisia Marimekon verhoja, harmaat 60-luvun sohvat ja mahonkiviilukirjahyllyt. Baderin tätien sisustusmaku kallistuu 1800-luvun lopun pömpöösiantiikkiin ja kirjaviin gobeliineihin. Kaikkien pöytien pinnat ovat täynnä tavaraa, täällä ei äiti pystyisi kiillottamaan pintoja Johnson Bledillä, kuten kotona.

Ymmärrän tätien puheesta noin puolet. Hoitotätini Sirkka miehineen puhuu minulle ja veljelleni yleensä suomea, mutta välillä aina ruotsiakin. Gud natt kääntyy lasten korvissa kunatiksi ja veli naurattaa minua iltaisin hokemalla ”munat, munat”. Kielikylpy ei siis ihan täydellisesti ole onnistunut, kun kukaan ei korjaa virheitä, nauravat vain hyväntahtoisesti.

Kävin kesäisin Baderin tädeillä kylässä noin seitsemänvuotiaaksi asti. Sen jälkeen Sirkka –tädin mies kuoli ja mökki siirtyi miehen sukulaisille. Kesiä ei sitten enää vietetty Haukilahden mökillä. En ole vuosiin muistellut Baderin tätejä, mutta nyt kun asun vanhassa talossa omien pölyisten tavarapaljouksien keskellä, he muistuivat taas mieleeni. Tuolta lapsuudesta varmaan juontaa juurensa nostalgia, joka liittyy tavarapaljouteen, kukkarunsauteen ja etenkin kesäiseen tunnelmaan, jossa vähän liian viileät huoneet vaativat aamutakkeja ylle. Päivisin tädeillä oli varmaankin villatakit, mutta jostain syystä kävimme kylässä aina niin aamulla, että meillä kaikilla oli aamutakit. Sirkka-tädillä oli tietysti lisäksi myös papiljotit ja ohut huivi papiljottien päällä.

Istun nyt omassa keittiössä, ruudullisen istuintyynyn päällä ja katselen tavarapaljoutta: kukkakuvioisia astioita, kahvipurkkeja, 50-luvun vatkaimia, vintage peltitarjottimia ja vanhoja vaakoja. Nykyajan seitsenvuotias tuntisi varmaan samanlaista ihmetystä täällä kuin minä lapsena Baderin tädeillä, vaikka en lapselle pitkoa tarjoaisikaan.

Keraamisia kukkia

Löysin tänään ihanan 60-luvun keramiikkalautasen kirppikseltä. Sen on tehnyt Tilgmans keramik. Lautanen sopii hienosti oranssin Ikean lampun ja muovisen oliivipuun kaveriksi. Lasihuoneessa on kesäisin niin kuuma, että oikeat kasvit eivät siellä viihdy. Onneksi aina välillä löytyy näitä kauniita tekokukkia.

The 60s plate from Swedish Tilgmans keramik is perfect for the table in the gazebo. 

Itämaista kanaa ja bataattiranskalaiset

Ostin pääsiäistä varten jääkaapin täyteen kaikenlaista syötävää tietämättä sen tarkemmin, mitä niistä syntyy. Laitoin eilen kanan marinadiin ja tänään täydennetään marinadia itämaisin maustein. Jos et jaksa pilkkoa bataattia, tarjoa kana riisin kanssa. Jatka silloin kastiketta ylimääräisellä desillä vettä.

• 400 g kanan filepaloja saksittuna suupaloiksi
• rkl sesamöljyä
• rkl riisiviinietikkaa
• rkl chilikastiketta
• 2 tl hunajaa
• 1/2 tl suolaa
• 1 rkl perunajauhoja (tai maissitärkkelystä)
• 1 rkl sesamöljyä paistamiseen

Kuumenna sesamöljy paistinpannussa. Lisää kanapalat ja anna paistua kääntelemättä, kunnes saa vähän väriä. Käännä ja paista väriä toiselle puolellekin, kunnes palat ovat kypsiä.

• sipuli suikaleina
• solovalkosipuli silppuna
• chiliä silppuna
• pala inkivääriä silppuna
• 1 punainen paprika suikaleina
• 1 rkl mustia sesamsiemeniä
• 1 rkl sesamöljyä
• 1 parsakaali kukintoina, kypsennettynä
• 1 dl osterikastiketta
• 1 dl vettä

Paista sipulia, valkosipulia, inkivääriä, paprikaa, chiliä ja sesaminsiemeniä öljyssä, kunnes sipuli pehmenee ja saa vähän väriä. Lisää muut aineet ja kiehauta. Lisää kanat ja sekoita.

• 2 bataattia kuorittuna ja suikaloituna
• oliiviöljyä
• sormisuolaa

Sekoita öljy ja bataatit kulhossa. Kaada uunipellille paperin päälle ja ripota suolaa päälle. Paista 200 asteessa, kunnes bataatit ovat kypsiä.

Lohta selleri-perunapeiton alla

Tässä on viikon verran kärsitty flunssasta, joten on syöty ihan peruspastaa ym. Ensinnäkään en ole kauheasti jaksanut kokkailla ja toiseksi mikään ei ole maistunut miltään, joten olisi ollut turha vaivakin vääntää jotain superherkkuja.

Tänään sitten taas heilutaan hellan ääressä. Tässä ohjeessa on chorizoa. Jos et syö lihaa, jätä chorizo pois ja laita tilalle vähän enemmän voita ja tl savupaprikajauhetta. Ihan sama asia se ei tietenkään ole, mutta varmasti tosi hyvää silti.

• 600 g lohifile, poista nahka ja kuutioi
• 1 rkl limemehua
• 400 g puikulaperunoita kuorittuna ja kuutioina
• 400 g juuriselleriä kuorittuna ja kuutioituna
• 2 isoa sipulia silppuna
• solovalkosipuli silppuna
• 30 g voita
• n. 70 g chorizoviipaleita silppuna
• prk kuohukermaa
• 1 dl voimakasta juustoraastetta
• tl timjamia
• suolaa, mustapippuria
• 1 rkl saksanpähkinäöljyä
• 3 rkl korppujauhoja

Laita lohifile limemehun ja 1/2 tl suolan kanssa jääkaappiin maustumaan. Kiehauta perunat ja sellerit suolalla maustetussa vedessä ja anna kiehua, kunnes ovat kypsiä. Soseuta kuohukerman kanssa. Lisää juusto ja sekoita tasaiseksi. Kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi voissa (n. 15 min). Lisää chorizo ja jatka hetki paistamista. Lisää lohi ja paista hetki, ei tarvitse olla aivan kypsää. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kaada lohiseos uunivuoan pohjalle. Levitä päälle muusi. Ripota pinnalle korppujauhot ja lopuksi öljy. Paista 200 asteessa 30 min tai kunnes pinta on kauniin värinen.

Halloumia intialaiseen tapaan

Halloum on yleensä meillä kesäruokaa, mutta ruotsalaisen lehden innoittamana syötiin sitä nyt. Hyvää tästä tietysti tuli. Tähän ruokaan voisi paistaa myös leipäjuustoa. Muuten ohje olisi samanlainen, mutta leipäjuuston päälle ripottaisin valmiina vähän sormisuolaa tuomaan suolaisuutta.

• 1 sipuli silppuna
• 1 solovalkosipuli silppuna
• chiliä silppuna
• tuoretta inkivääriä silppuna
• tuoretta kurkumaa silppuna
• 2 rkl kookosöljyä
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1 tl garam masalaa
• 1 tl kuminaa
• 3 mustaa kardemummaa
• 1 tl mustia sesaminsiemeniä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• pieni prk tomaattimurskaa
• 1 pieni prk kookoskermaa
• 100 g babypinaattia
• 2 rkl mangochutneyta
• suolaa, mustapippuria
• pkt halloumia revittynä paloiksi + öljyä paistamiseen
• keitettyä jasminriisiä

Paista sipulia, valkosipulia, chiliä, inkivääriä ja kurkumaa öljyssä, kunnes pehmenevät ja saavat vähän väriä (n.15 min). Lisää mausteet ja paista vielä hetki. Lisää tomaatit ja kookoskerma ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 min. Käännä sekaan pinaatti ja sekoittele pehmeäksi. Mausta suolalla, pippurilla ja mangochutneylla. Paista halloumi tilkassa öljyä kullanruskeaksi. Lisää halloumi kastikkeeseen ja tarjoa riisin kera.

Kukkakaalia sardiinitomaattikastikkeessa

Joskus on vaan pakko saada sardiineja. Tällä kertaa sardiinit uivat tomaattikastikkeessa uunissa paahdetun kukkakaalin kaverina.

• iso kukkakaali kukintoina
• 3 rkl sesamöljyä
• 1 tl sormisuolaa
• sipuli silppuna
• solovalkosipuli silppuna
• pari chiliä silppuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 prk sardiineita tomaattikastikkeessa
• 1 prk tomaattimurskaa
• 1/2 tomaattimurskapurkillista vettä
• 1 prk paksua ja kevyttä ruokakermaa
• suolaa, pippuria
• 1 tl fenkolin siemeniä
• 2 tl hunajaa

Laita kukkakaali uunivuokaan, pirskota päälle sesamöljy ja sormisuola. Paista 200 asteessa kypsäksi, n. 40 min.

Kuullota sipuli, valkosipuli ja chili oliiviöljyssä. Lisää sardiinit liemineen ja sekoita ne rikki. Lisää muut aineet ja anna kiehua hiljalleen n. 15 min. Tarjoa kukkakaalin ja hyvän leivän kera.

Juureksilla höystetty lohikeitto

Eilisestä jäi 1,5 dl kevytsmetanaa yli. Päätin käyttää sen lohikeittoon. Olin lisäksi ostanut Stockan hulluilta päiviltä hummerifondia..jos sinulta ei sitä löydy, mausta suolalla ja pippurilla.

• 300 g lohta, poista nahka ja kuutioi
• 2 tl limemehua
• 1/2 tl suolaa
• 1 rkl öljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 solovalkosipuli silppuna
• pala juuriselleriä kuutioina
• palsternakka kuutioina
• 1 porkkana kuutioina
• 4 isohkoa perunaa kuutioina
• 1 rkl jauhoja
• 1,5 dl kevytsmetanaa
• 5 dl kiehuvaa vettä
• hummerifondia oman maun mukaan
• prk tilliä silppuna

Sekoita lohi, lime ja suola ja laita jääkaappiin. Kuullota sipulia, valkosipulia, porkkanaa, palsternakkaa ja selleriä öljyssä, kunnes sipuli pehmenee. Lisää jauhot, smetana ja vesi ja kiehauta. Lisää perunat ja fondi ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää lohi ja anna kiehua, kunnes lohi on kypsää eli muutama minuutti. Lisää tilli ja tarjoa.

Bataattirösti, parsaa, silliä ja piparjuurikastiketta

Tällä kertaa valokuva epäonnistui harvinaisen pahasti. Ruoka kuitenkin oli hyvää. Ohje on kahdelle.

• nippu vihreää parsaa paloiteltuna suupaloiksi
• rkl voita
• sormisuolaa
• rkl oliiviöljyä
• 1 keskikokoinen bataatti kuorittuna ja karkeaksi raastettuna
• 1 punainen chili silppuna
• 3 rkl täysjyvävehnäjauhoja
• 2 munaa
• suolaa ja mustapippuria
• 1 dl kevytsmetanaa (tai ranskankermaa)
• 2 tl limemehua
• 1 rkl piparjuuritahnaa
• silliä

Kypsennä parsa melkein kypsäksi (esim. mikrossa n. 4 min). Paista parsaan sitten voissa vähän väriä ja mausta sormisuolalla.

Purista bataattiraaste mahdollisimman kuivaksi ja lisää siihen chili, jauhot, muna, suolaa ja pippuria. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista pienehköjä litteitä röstejä molemmilta puolilta 3 min tai kunnes ovat kauniin värisiä.

Sekoita smetana, limemehu ja piparjuuritahna.

Tarjoa röstit parsan, smetanakastikkeen ja sillin kera.

Mausteista uunilohta ja avocado-mangosalsaa

Jostain syystä en ole viime aikoina tehnyt uunilohta, vaikka kaikki sen variaatiot ovat yleensä hyviä ja helppoja. Ohje on neljälle.

• 2 rkl savupaprikajauhetta
• 1 tl basilikaa
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl limemehua
• 1 tl suolaa
• 1 solovalkosipuli lohkoina
• 2 punasipulia lohkoina
• 2 punaista paprikaa isohkoina paloina
• 2 kokonaista punaista chiliä
• 2 prk mustia säilykepapuja valutettuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 600 g lohta
• 3 avocadoa kuorittuna ja viipaloituna
• prk mangoa valutettuna
• punaista chiliä silppuna
• 1 tl korianteritahnaa tai prk tuoretta korianteria silputtuna

Sekoita mausteet keskenään (eli valkosipuliin asti). Laita uunivuokaan kasvikset (myös pavut) ja öljy ja ripota päälle puolet mausteseoksesta. Paista 200 asteessa 25 min. Sekoita kasvikset ja työnnä ne vuoan reunoille. Laita lohi keskelle ja peitä se lopulla mausteseoksella. Jatka paistamista 25 min tai kunnes lohi on kypsää. Sekoita muut aineet keskenään ja tarjoa lohen ja kasvisten kera.

Äkkiä kauppaan ostamaan valkokaalia!

Huomasin eilen kaupassa, että kesäkaali oli jo ilmestynyt vihannestiskiin. Sehän tarkoittaa kääntäen, että kohta ei enää saa mahtavaa, rouskuvaa talvivalkokaalia. Ostin siis yhden keskikokoisen kerän ja tein omalla tavallani perinteistä kaalilaatikkoa eli kaalilaatikkoa itämaiseen tapaan. Ohje löytyy täältä, link.

Sovelsin ohjetta vähän, eli tähän versioon laitoin ohjeessa mainitun lisäksi tuoretta kurkumaa ja punaisen paprikan. Nämä paistoin kaalin kanssa. Lisäksi laitoin riisin keitinveteen teelusikallisen fenkolinsiemeniä. Riisinä oli tällä kertaa tumma puuroriisi. Unohdin ostaa puolukkaa, joten tämä kaalilaatikko nautittiin ilman punaista väriläikkää.

Hyvää oli! Ja mikä tärkeintä, ruokaa riitti myös täksi päiväksi. Olin tänään puolet päivästä Kevätmessuilla messuemäntänä Loviisan kaupungin osastolla ja oli mukava tulla kotiin lämmitystä vaille valmiin herkun ääreen.

Parsaa ja paistetut nuudelit

Tämän ruoan kera voit tarjota kanaa, lohta tai vaikkapa tofua. Minulla oli tällä kertaa kanaa eli laitoin kanan fileet eilen chilikastike+valkoviinietikka+hunaja+suolamarinadiin ja paistoin tänään kookosöljyssä.

Nuudelien tilalla käytin tuorepastaa. Voit tietysti käyttää myös nuudeleita.

• 1 sipuli suikaleina
• 1 valkosipulinkynsi suikaleina
• chiliä suikaleina
• nippu parsaa, puiset varret taitettu pois ja pilkottu suupaloiksi
• 4 rkl vettä
• sesamöljyä
• 2 rkl osterikastiketta
• 1 rkl tamarindkastiketta
• 1 rkl hunajaa
• 1 kananmuna
• tuoretagliatelleja, keitä pakkauksen ohjeen mukaan
• tarjoiluun paistettua kanaa/kalaa/tofua
• kourallinen suolapähkinöitä

Paista kasviksia öljyssä kuumalla lämmöllä, kunnes saavat vähän väriä ja parsa on kypsää (kokeile tikulla). Laita lämpö pois päältä. Lisää kananmuna, riko sen rakenne ja anna hautua minuutti tai pari, kunnes alkaa hyytyä. Lisää vesi, osterikastike, tamarind ja hunaja ja sekoita hyvin. Lisää pasta ja paista vielä sekoitellen muutama minuutti. Lisää kana tms ja pähkinät ja tarjoa.