torstai 31. lokakuuta 2019

Lehtikaali-pekonipasta


Meillä on harvinaisen lihaisa viikko, kun alkuviikosta syötiin jauhelihaa ja nyt pekonia. No, joskus näin. Taas kerran: pakastin eilen lehtikaalin, josta on riivitty kovat lehtiruodit pois. Jos sinua ei häiritse lehtikaalin kovat lehdet, voit jättää pakastamatta ja käyttää tuoreena. Jos käytät tuoretta, pilko pieneksi ja lisää se sipulin paistamisen jälkeen ja sekoittele pehmeäksi, sitten taas seuraat ohjetta.
  •  pkt pekonia, paista rapeaksi, valuta talouspaperin päällä ja murustele pieneksi
  •  kourallinen pecanpähkinöitä, paista muutama minuutti pekonin rasvassa
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  1 sipuli silppuna
  •  chiliä silppuna
  •  2 rkl oliiviöljyä
  •  pussi pakastettua lehtikaalia, murskaa jäinen kaali pussissa hienoksi silpuksi
  •  1 prk kuohukermaa
  •  100 g tuorejuustoa
  •  ripaus mustapippuria
  •  keitettyä täysjyväspagettia
Kuullota valkosipuli, sipuli ja chili öljyssä. Lisää lehtikaali ja paista hetki. Lisää kuohukerma ja tuorejuusto ja keitä muutama minuutti sekoitellen. Sekoita kaikki aineet keskenään ja tarjoa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Lohi-kurkkunuudelit


Lohinuudeleita voi tehdä tuhannella eri tavalla. Maku on aina vähän erilainen. Eli jos sinulta ei löydy kaikkia tässä olevia aineita, jätä ne pois. Hyvää tulee todennäköisesti kuitenkin. Olen jostain syystä tykästynyt valitsemaan nuudeleiksi tuorefettucineja paistettuna. Yhtä hyvin voisin käyttää täysjyvänuudeleita, mutta jostain syystä nytkään taas en.
  •  500 g lohta, poista nahka ja kuutioi
  •  2 rkl soijakastiketta
  •  1 rkl hunajaa
  •  4 rkl valkoviinietikkaa
  •  2 tl tamarindtahnaa
  •  1 rkl chilitahnaa
Sekoita ja anna maustua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.
  •  1 sipuli suikaleina
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  chiliä silppuna
  •  2 kuorittua porkkanaa ohuina suikaleina
  •  1 punainen paprika suikaleina
  •  1 parsakaali pieninä paloina
  •  1 kurkku kuorittuna, poista keskustan siemenet ja kuutioi
  •  muutama limen lehti
  •  tl kuminaa
  •  2 mustaa kardemummaa
  •  2 rkl sesamöljyä
Paista kasviksia ja mausteita kuumassa sesamöljyssä täydellä teholla, kunnes ne vähän pehmenevät ja saavat väriä. Lisää lohi marinadeineen ja paista, kunnes lohi on kypsää.
  •  pkt fettucineja, keitä pakkauksen ohjeen mukaan
  •  rkl sesamöljyä
  •  2 munaa
  •  suolaa
  • tarjoiluun kourallinen kevyesti murskattuja maapähkinöitä, punaista tuoretta chiliä ja silputtua inkivääriä
Kuumenna sesamöljy, paista fettucineja täydellä teholla muutama minuutti. Lisää munat ja sekoittele, kunnes munat ovat hyytyneet. Mausta suolalla. Sekoita nuudelit ja lohiseos keskenään, ripota sekaan maapähkinät, chili ja inkivääri ja tarjoa.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Kyssäkaalipaistos


Ostin taas kerran heräteostoksena kyssäkaalin. Kyssäkaaliruokia ei voi oikeastaan etukäteen suunnitella tekevänsä, koska kyssäkaalia ei aina ole kaupan hyllyllä. Siksi ostan, kun kyssäkaali sattuu eteen ja huhuilee kutsuvasti.

Tämän ruoan voi tehdä kasvisversiona, kun vaihdat jauhelihan tummaan soijarouheeseen. Turvota rouhe pussin ohjeen mukaan, muuten seuraat ohjetta ja lisäät rouheet valmiiseen tomaattikastikkeeseen.
  • 1 iso kyssäkaali tai pari pientä, kuori ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 sipuli silppuna
  • 1 solovalkosipuli silppuna
  • chiliä silppuna
  • 1 prk kirsikkatomaatteja
  • 1 prk vettä
  • 1 prk tomaattipyreetä
  • 1 kanelitanko
  • 1 tl meiramia
  • suolaa, mustapippuria
  • 0,5 dl teryakikastiketta
  • 400 g naudan paistinjauhelihaa kypsennettynä
  • 1 prk Floran 4 % paksua "kermaa"
  • 1/2 prk levitettävää vuohenjuustoa (voit jättää poiskin, lisäsin tämän, koska roikkui jääkaapissa)
  • kourallinen juustoraastetta (meillä ritarin loput, mutta mikä vaan käy)
  • 3 rkl korppujauhoja + rkl oliiviöljyä
Esikypsennä kyssäkaalia muutama minuutti mikrossa (tai paista n. 15 min ohjetta kauemmin). Kuullota sipuli, valkosipuli ja chili öljyssä. Lisää tomaatit, vesi ja kanelitanko ja keitä hiljalleen 20 min. Lisää kypsä jauheliha ja mausteet ja kiehauta. Poista kanelitanko. Sekoita keskenään kerma ja vuohenjuusto. Laita uunivuoan pohjalle vähän tomaattikastiketta, 1/3 kyssäkaaleista ja sitten vähän kermakastiketta ja 1/2 tomaattikastikkeesta.  Toista. Laita loput kyssäkaalit pinnalle ja pirskota juustoraaste päälle. Ripota vielä pinnalle korppujauhot ja pirskota öljy. Paista 200 asteessa n. 45 min tai kunnes kyssäkaalit ovat tikulla koettaessa kypsiä.

lauantai 26. lokakuuta 2019

Parsakaalilla parannettu jansoninkiusaus


Ruotsalaiset syövät janssoninkiusausta jouluna, me taas silloin, kun minulla iskee inspiraatio perunoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen eli ei kovin usein. Jansson on aika kasvisköyhä ruoka perusmuodossaan, joten usein lisään siihen joko parsakaalia tai ruusukaalia. Voit tietysti jättää kaalin poiskin, enemmän kuin syötäväähän jansson on joka tapauksessa. Voit myös jättää perunat esikypsentämättä, silloin tarvitaan valmistusaikaa rutkasti lisää. Jotkut moraalittomat tekevät janssonia myös pakastetusta peruna-sipulisekoituksesta. Itse kokeilin kerran ja en tykännyt. Ilmeisesti ruoka vaatii onnistuakseen vähän tuskailua ja hikoilua perunoiden osalta.

Tein tämän ruoan huomista varten valmiiksi, koska lähdemme ulos syömään päivällistä. Olin jo aloittanut ruoanlaiton, kun päätös tehtiin. Onneksi laatikkoruoat vain paranevat lämmittämisestä, eli huomenna saadaan sitten herkutella itse tehdyllä ruoalla.
  •  700 g siikliä (itse käytän aina siikliä, jos sitä vaan saa, mutta käynee tähän muutkin perunat) kuorittuna ja suikaloituna
  •  iso parsakaali kukintoina (tai ruusukaalia puolitettuna ja kannat poistettuna)
  •  1 iso sipuli silppuna
  •  2 solovalkosipulia silppuna
  •  1 rkl oliiviöljyä 
  •  prk anjoviksia liemineen
  •  mustapippuria, suolaa (huom! anjovikset ovat suolaisia eli älä ihan hirveästi laita tähän lisäsuolaa, perunoiden määrästä riippuen 1/2 tl tai vähän enemmän)
  •  prk kuohukermaa
  •  muutama rkl korppujauhoja + rkl oliiviöljyä
Laita pilkotut perunat mikron kestävään uunivuokaan ja kypsennä täysillä 3 min. Sekoita, lisää parsakaali ja jatka kypsennystä vielä minuutti. Näin sekä ainekset että vuoka ovat kuumia uuniin laitettaessa ja kypsennys nopeutuu huomattavasti.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää anjovis liemineen ja sekoita, kunnes palat hajoavat. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita anjovikset perunoiden ja parsakaalin kanssa. Kaada kerma päälle. Ripota vielä ruoan päälle korppujauhot ja pirskota pinnalle öljyä. Paista 200 asteessa 40 min tai kunnes perunat ovat kypsiä (kokeile tikulla).

perjantai 25. lokakuuta 2019

Suppilovahveropasta


Tänä vuonna meillä ei ole hirveästi sienestetty. Ensi viikon pakkasuhka kuitenkin ajoi porsaat metsään ja käytiin hakemassa reilu litra suppilovahveroita, etteivät ne nyt kokonaan jää syömättä tältä vuodelta. Enää en viitsi kerätä suppiksia pakkaseen tai kuivattavaksi, riittää, kun niitä saa syödä kerran tai pari tuoreena sesongin aikana. Mutta tänään siis illemmalla syödään sienipastaa ja hyödynnetään samalla pakkasten alta kasvilavoissa vielä kasvavia yrttejä.
  •  reilu litra suppilovahveroita
  •  4 rkl oliiviöljyä
  •  kymmenkunta salvian lehteä
  •  1 sipuli silppuna
  •  2 solovalkosipulia silppuna
  •  1 rkl soijakastiketta
  •  muutama persiljanoksa
  •  dl parmesanraastetta
  •  suolaa ja pippuria
  •  keitettyä pastaa
Kuumenna öljy. Lisää salvianlehdet ja paista niitä muutama minuutti. Nosta lehdet sivuun. Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää sienet ja paista kovalla lämmöllä viitisen minuuttia. Mausta ja lisää n. dl pastan keitinvettä. Sekoita pasta, salviat ja kastike ja nautiskele.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Lohi-ruusukaalikreppikakku



80-luvulla oli muotia tehdä täytettyjä kreppejä. Koska olen ehkä maailman laiskin ihminen, olen nykyisin siirtynyt tekemään kreppikakkuja. Niitä on helpompi tehdä, kun ei tarvitse niin tarkkaan jakaa täytettä lättyjen päälle ja sitten vielä rullata jne. Voit tietysti tehdä tästä täytetyt lätytkin, jos sinulta ei löydy pyöreää uunivuokaa, joka on tämän ruoan tekemisessä ihan ehdoton tarvike.

Kreppiohjetta en tähän laittanut, jokainen kai osaa tehdä lättyjä? Jos et, niin netistä löytyy useita hyviä ohjeita. Kreppikakussa krepit saavat olla paksuhkoja, jotta ne erottuvat täytteen seasta. Tarvitset ruokaan 4-6 paistinpannun kokoista kreppiä.

Käytin tässä ruusukaalia, koska sitä sattui olemaan ostettuna (heräteostos Lidlistä muutaman päivän takaa). Yhtä hyvin voisi käyttää myös kypsennettyä parsakaalia. Pakastetun lehtikaalin voit korvata pinaatilla tai pakastamattomalla hienonnetulla lehtikaalilla. Itse en tykkää lehtikaalin koostumuksesta, jos sitä ei ensin ole pakastettu - pakastettuna lehtikaali pehmenee ja on helppo murskata pieneksi silpuksi.

  •  1 sipuli silppuna
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  1 chili silppuna
  •  2 rkl öljyä
  •  150 g kylmäsavulohta silppuna
  •  1 prk Flora kevyt ja paksu 4 % kermaa
  •  1 dl vettä
  •  pala hyvää sinihomejuustoa (meillä Gorg8nzola)
  •  pussi pakastettua lehtikaalia
  •  loraus osterikastiketta
  •  suolaa, muskottia ja mustapippuria
  •  400 g kypsennettyä ruusukaalia (poista kannat ja puolita)
  •  kourallinen hyvää juustoraastetta (meillä Manchegoa, mutta mikä vaan käy)
  •  paistettuja kreppejä
Kuullota sipuli, valkosipuli ja chili öljyssä. Lisää kylmäsavulohi ja paista, kunnes muuttuu vaaleanpunaiseksi. Lisää kerma, vesi ja homejuusto ja kiehauta. Anna hautua, kunnes juusto sulaa. Puristele lehtikaali hienoksi silpuksi avaamatta pakastepussia. Kaada silppu kastikkeen sekaan. Lisää ruusukaali ja mausteet. 

Laita uunivuoan pohjalle vähän kastiketta ja kreppi päälle. Jatka, kunnes kaikki kastike on käytetty. Ylimmäiseksi jää kreppi. Ripota viimeisen krepin päälle juustoraaste ja paista 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes juusto on sulanut.

Kreppikakku on hyvä vierasruoka, koska sen voi tehdä melkein valmiiksi vaikka edellisenä päivänä. Sitten, kun vieraat tulevat, laitat ruoan uuniin ja odottelette reilun puoli tuntia ja pääsette syömään.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Munakoiso-salvialasagne


Eilen olimme ulkoruokinnassa eli nautimme naapurissa herkullista maa-artisokka-vuohenjuustopastaa. Tänään olemme omillamme. Ja syömme taas pastaa...Inspiraatio tähän reseptiin löytyi Jamie Oliverin uudesta VEG keittokirjasta. Jamie teki koko lasagnen yhdessä pannussa, minä tein omalla tavallani, koska en omista sellaista astiaa, joka toimisi sekä uunissa että hellalla.
  •  pari munakoisoa viipaleina
  •  sipuli lohkoina
  •  2 solovalkosipulia puolitettuina
  •  2 punaista chiliä, poista kannat
  •  kourallinen tuoretta salviaa
  •  2 rkl oliviiöljyä
  •  sormisuolaa
Sekoita aineet (paitsi suola) kulhossa ja levitä pellille leivinpaperin päälle. Ripota päälle suola. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 min tai kunnes munakoisot ja sipulit ovat pehmeitä. Pilko chili ja valkosipuli ja lisää ne valmiiseen tomaattikastikkeeseen (katso alla).
  •  prk kirsikkatomaatteja (säilyke)
  •  1/2 prk vettä
  •  kanelitanko
  •  hunajaa, loraus balsamico viinietikkaa, mustapippuria, 1 rkl limemehua ja suolaa
Kiehauta kaneli, vesi ja tomaatit. Anna hautua miedolla lämmöllä 20 min. Mausta.
  •  3 lasagnelevyä, esikeitä kiehuvassa suolalla maustetussa vedessä 2 min
  •  kourallinen parmesanraastetta
  •  kourallinen gruyereraastetta tai muuta vahvaa juustoa, kuten voimakasta cheddaria
  • 4 rkl mantelijauhoja
  • 1 rkl oliiviöljyä
Kokoa lasagne: laita pohjalle puolet tomaattikastikkeesta ja puolet paahdetuista kasviksista. Laita lasagnelevyt päälle. Lisää loppu tomaattikastike ja kasvikset ja ripota pinnalle keskenään sekoitetut juustoraasteet. Ripota vielä päälle mantelijauhot ja pirskota pinnalle vähän oliiviöljyä. Paista 200 asteessa 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin värinen.

torstai 17. lokakuuta 2019

Kanaa ja kasviksia teriyakikastikkeessa


Taas kerran wokataan. Tällä kertaa lainasin thaimaalaisen teriyakikastikkeen Kotivinkkilehdestä. Vaihteeksi paistoin sen seuraksi kanaa, mutta yhtä hyvin olisi kelvannut lohi, tofu tai valkoiset pavutkin.
  •  400 g kanan filesuikaleita leikattuna saksilla suupaloiksi
  •  1 rkl valkoviinietikkaa
  •  1 rkl hunajaa
  •  1 rkl chilikastiketta
  •  1 rkl hunajaa
  •  1 rkl sesamöljyä
Sekoita ainekset ja anna marinoitua jääkaapissa yön yli. Paista kana marinadeineen paistinpannulla kypsäksi ja kauniin väriseksi.
  •  1 sipuli suikaleina
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  pala inkivääriä silppuna
  •  chiliä silppuna
  •  1 punainen paprika suikaleina
  •  2 rkl kookosöljyä
  •  parsakaalia kukintoina, kypsennettynä
  •  2 dl kookosmaitoa
  •  1 dl teriyakikastiketta
  •  2,5 dl mangososetta
  •  keitettyä jasminriisiä
  •  tuoretta punaista chiliä silppuna
  •  tuoretta inkivääriä silppuna
Kuumenna kookosöljy wokissa. Paista täydellä teholla kasviksia, jotka mainittu ennen öljyä. Kun ne saavat vähän väriä, lisää parsa ja paista siihenkin vähän pintaa. Lisää kookosmaito, teriyaki ja mangosose ja kääntele lämpimäksi. Lisää paistettu kana kastikkeeseen. Ripota päälle chili ja inkiväärisilppu. Tarjoa riisin kera.

Vintagetarinoita: Onnellisia sattumia




Meillä on salin lattiaremontti ollut meneillään tai ainakin suunnitteilla jo monta vuotta. Siitä johtuen tai sitä tekosyynä käyttäen, moni tavara on löytänyt sellaisen paikan, johon se ei ehkä olisi eksynyt, jos salisi olisi ollut täysin käytössä.

Vintagekeräilijä ostaa kirppikseltä tavaran aina, jos se sopii kokoelmaan. Sillä ei ole niin merkitystä, löytyykö sille heti kotoa paikkaa vai ei. Tiedäthän, kirpputoreilla ei voi käydä kuten marketeissa ja jäädä miettimään. Joku muu on ostanut tavaran, kun vihdoin teet ostopäätöksen tai myyjä on hakenut tavaransa pois. Niin tai näin, jos et heti osta kiinnostavaa esinettä, voi olla, että sitä ei koskaan enää osu kohdalle, ainakaan samalla hinnalla.

Keräämme alkoholimainoksilla varustettuja 50/60-luvun peltitarjottimia. Pikkuhiljaa kokoelmaan on hiipinyt myös muita tarjottimia, kaikki ovat kuitenkin samalta aikakaudelta ja suurin osa englantilaisia. Mitään sopivaa paikkaa niille ei nyt ole, "koska sali on remontissa". Suurin osa tarjottimista on säilössä ulkovarastossa, mutta aina silloin tällöin kirppiksillä sattuu eteen tarjotin, joka on ostettava ja näitä uusia hankintoja jaksan harvoin viedä ulkovarastoon.

Meillä on keittiössä roiskesuojina Ikean keittiölaatikostojen etulevyt. Ne ovat samaa sarjaa kuin keittömme kaapit. Etulevyt löytyivät aikanaan Ikean löytöpisteestä 1-2 e/kpl. Olen ollut niihin erittäin tyytyväinen, ne ovat juuri tarpeeksi korkeat suojatakseen seinässä olevaa tapettia roiskeilta ja ne tietysti sopivat erittäin hyvin kaapin oviin, jotka ovat samaa sarjaa. Mutta...valkoinen...tylsää, eikö?

Kävimme sitten taas kerran kirpputorilla ja eteen tuli tarjotin, jossa on poika huvipuiston karusellissa. Emmehän me tietenkään mitään lapsiaiheisia tarjottimia yleensä kerää, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Poika hevosineen lähti kotiin. Kotona totesin, että sille ei "nyt juuri löydy paikkaa, koska salin lattia on remontissa". Jonnekin tarjotin piti työntää pois käsistä ja hetken mietittyäni kokeilin, mahtuisiko se keittiön hanan ja seinän väliin. Kyllä mahtui ja siihen se jäi. Onnellinen sattuma, että salin remontti on kesken, muuten olisin varmaan laittanut tarjottimen jonnekin muualle.





keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Lohta ja kaalia


Tätä tein tänään, jotta sain käytettyä jääkaapissa olevan valkokaalin lopun pois. Tilalla voit käyttää myös punakaalia.
  •  400 g lohta, poista nahka ja paloittele suupaloiksi
  •  1 rkl chilikastiketta
  •  1 rkl valkoviinietikkaa
  •  1 rkl soijakastiketta
  •  2 tl hunajaa
Sekoita ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi (tai yön yli) maustumaan.
  •  1 porkkana suikaleina
  •  1 bataatti suikaleina
  •  1/4 valkokaali suikaleina
  •  1 sipuli suikaleina
  •  pala inkivääriä silppuna
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  1 tl sesaminsiemeniä
  •  1 tl sinapinsiemeniä
  •  2 rkl sesamöljyä
  •  parsakaali kukintoina, kypsennettynä
  •  5 kuivattua pehmeää taatelia silppuna
  •  5 aurinkokuivattua tomaattia silppuna
  •  2 rkl maapähkinävoita
  •  tuoretta korianteria silppuna
  •  punaista chiliä silppuna
Kuumenna sesamöljy wokissa. Lisää siemenet ja paista minuutti. Lisää porkkana, bataatti, valkokaali, sipuli, inkivääri ja valkosipuli ja paista välillä sekoitellen täydellä teholla, kunnes saavat vähän väriä. Lisää parsakaali kypsennyksen loppuvaiheessa. Lisää muut aineet paitsi korianteri ja chili, myös lohi marinaideineen ja paista, kunnes lohi on kypsää. Mausta lopuksi korianterilla ja chilillä.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Hapanimelä curry

Kaivoin taas esiin Jamie Oliverin VEG -kirjan ja valitsin sieltä muokattavaksi hapanimelän curryn. Alkuperäisessä ohjeessa on pak choita, jota en muistanut ostaa, joten jätin pois. Jamien versio oli myös vähän proteiiniköyhä, joten lisäsin ruokaan purkillisen valkoisia papuja. Muutenkin ohjetta on vähän muunneltu. Tällaisena syötiin meillä ja hyvää oli!

Ohjeessa tuntuu ehkä olevan paljon aineksia, mutta tämä on nopea tehdä, kun kaivat ensin kaikki ainekset esille ja pilkot kaikki kasvikset valmiiksi. Itse paistamiseen ei mene kovinkaan kauaa.
  •  1 prk tomaattipyreetä
  •  1 rkl maissijauhoja
  •  1 rkl valkoviinietikkaa
  •  1 rkl soijakastiketta
  •  1 prk persikoita
  •  2 rkl kookosöljyä 
  •  1 tl fenkolia
  •  1 kanelitanko
  •  1 tl jauhettua korianteria
  •  1/2 tl muskottia
  •  1 punasipuli suikaleina
  •  1 porkkana suikaleina
  •  pala inkivääriä silppuna
  •  solovalkosipuli silppuna
  •  punainen paprika suikaleina
  •  1/2 prk vihreitä herneitä valutettuna
  •  prk isoja valkoisia papuja valutettuna (tai tomaattiöljyssä öljyineen)
  •  chiliä silppuna
  •  keitettyjä nuudeleita
  •  rkl sesamöljyä
  •  2 rkl vaaleita sesaminsiemeniä
Sekoita tomaatti, maissijauho, viinietikka, soijakastike ja persikoiden liemi keskenään. Kuumenna kookosöljy wokissa ja lisää mausteet. Paista pari minuuttia kovalla lämmöllä. Lisää sipuli, porkkana, inkivääri ja valkosipuli ja paista, kunnes saavat vähän väriä (n. 5 min). Lisää kastike ja paista hetki. Lisää persikat, herneet, paprikat ja pavut ja paista vielä hetki.

Kuumenna toisessa pannussa sesamöljy. Lisää sesaminsiemenet ja paista hetki. Lisää nuudelit ja paista niitäkin hetki.

Sekoita kaikki aineet keskenään (chili lisätään tuoreena valmiiseen ruokaan).

Vintagetarinoita: Pitkäkyntisten hommia?


Kierrettiin viikonloppuna Salon kirppiksiä ja löydettiin kaikkea mukavaa tavaraa sekä kauppamuseolle että kotiin ja kesäasunnolle. Tänään kävin löytöjen kimppuun ja poistin hintalaput ja putsasin pölyt ja tahrat pois.

Kirppisten hintalaput ovat ikuinen murheenkryyni. Onneksi keräämme pääasiassa peltisiä esineitä, joista hintalappujen irrottaminen ei ole helppoa, mutta sentään mahdollista. Tällä kertaa ostimme pari peltitarjotinta ja pari peltistä purkkia. Ei muuta kuin hintalappujen kimppuun: ensin raavin kynsillä kaiken, mikä hintalapusta helposti irtosi. Ei irronnut paljon mitään, yleensäkin tämän jälkeen jäljellä on kuvassa näkyvä sitkeä tarranpala, joka ei irtoa, vaikka kuinka yrittäisi ujuttaa kynsiä lapun alle. Siksi otin kovemmat otteet käyttöön ja kastelin lapun ja hinkkasin pitkään märällä rätillä. Yleensä tämäkään ei vielä riitä, vaan liima pitää lopuksi poistaa tarranpoistoaineella ja sitten vielä pyyhkiä kerran märällä ja kerran kuivalla rätillä. Näin kävi tälläkin kertaa.

Koska olen maailman laiskin ihminen, en millään haluaisi kävellä eteiseen hakemaan tarranpoistoainetta kaapista ja sitten vielä mennä ulos ruiskuttamaan sitä esineelle. Sisällä ruiskutusta ei kannata tehdä, tai huone haisee sitruunahapolle pitkän aikaa. Tästä johtuen yritän ensin hiki hatussa irroittaa tarroja muilla keinoin. Ihmesientäkin olen joskus kokeillut, mutta en enää koskaan käytä sitä peltiesineisiin sen jälkeen, kun hinkkasin yhteen hienoon tarjottimeen vaalean jäljen. Ihmesieni sopii parhaiten lasin ja joskus myös muovin putsaukseen.

Paperisista ja pahvisista tuotteista hintalaput lähtevät yleensä lämmittämällä. Aikaisemmin lämmitin näitä silitysraudalla, mutta sitten mieheni keksi, että halogeeniliedellä lämmitys onnistuu nopeasti ja helposti. Olin suunnattoman kiitollinen tästä keksinnöstä, sillä inhoan silittämistä ja vielä enemmän inhoan kaivaa kaapista silitysrautaa ja -lautaa ja siksi meillä oli usein eteisessä pino tavaraa odottelemassa hintalappujen poistamista. Kauppamuseon tavarat ovat aika usein paperia ja pahvia, eli valitettavan usein joudutaan tavaroita lämmittelemään. Tällä kertaa ostin yhden kehystetyn Martta Wendelinin grafiikan lehden, johon hintalappu oli kiinnitetty takaosan vanhaan paperiin, onneksi tarra lähti lämmittämällä. Yleensä aina valitan, kun joku on kiinnittänyt hintalapun tavaran etupuolelle (esim. kuvan tarjotin). Tässä tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön, eli tarra olisi tietenkin pitänyt kiinnittää etupuolen lasiin eikä ikivanhaan taustapaperiin.

Olen aina ihaillut naisia, jotka pukeutuvat vintagevaatteisiin ja joilla on meikit ja hiukset viimeisen päälle laitettuina. Epäilen, että he eivät kerää vintage-esineitä tai ainakaan osta niitä kirpputorilta, sillä tarrojen irroittelu ja lakatut kynnet eivät ole kovin onnistunut yhdistelmä. Kynsilakasta ei ole jäljellä kuin haikea muisto, kun on raapinut tarroja esineistä. Kirppistely ja vintage-esineiden keräily voi siis vakavasti vahingoittaa ulkonäköäsi!

Edit: jaoin jutun Facebookin Pelastetaan vanhat esineet! ryhmässä. Siellä esitettiin vaihtoehdoiksi myös sytkäribensaa ja butaania. Molemmat kuulemma irrottavat laput myös paperia ja pahvia vahingoittamatta.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Lohiperunacurry


Olen jo vuosia kirjannut muokkaukset (omiin) keittokirjoihini, jos olen tehnyt ruokaa ja muunnellut reseptiä. Olen myös kirjannut NAM tai OK tai jonkun muun kommentin siitä, oliko resepti hyvä. Näin ei tarvitse moneen kertaan testata samaa huonoa reseptiä ja toisaalta löytää helposti sellaiset, joita kannattaa tehdä uudestaan. Joskus käy kuten tänään. Lueskelin Jamie Oliverin VEG kirjaa ja ajattelin, että veggie pad thai resepti voisi olla kiva ateria. Mutta lopulta sitten käytin reseptiä lähinnä inspiraationa eli ainoa, mikä jäi jäljelle, oli osa mausteista, joilla marinoin tänään lohen. En tehnyt kirjan reseptiin mitään merkintöjä, koska en oikeastaan toteuttanut reseptiä lainkaan. Ehkä joskus vielä teen tuon pad thain edes suunnilleen ohjeen mukaan. Tai sitten en. Tänään kuitenkin syödään lohiperunacurrya, loistava ruoka sekin.

Lohen sijasta voit marinoida tofua tai kanaa.
  •  n. 400 g pala lohta, poista nahka ja pilko kuutioiksi
  •  3 tl tamarindtahnaa
  •  2 tl chilikastiketta
  •  1 tl hunajaa
  •  rkl soijakastiketta
  •  1 rkl limemehua
Sekoita ja laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.
  •  1 rkl sesamöljyä
  •  1 sipuli suikaleina
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  pala inkivääriä silppuna
  •  1 parsakaali kukintoina, kypsennettynä
  •  2 perunaa, kuorittuna, kuutioina ja kypsennettynä
  •  kourallinen suolapähkinöitä kevyesti murskattuna
  •  tuoretta korianterisilppua
  •  punaista chiliä silppuna
Kuumenna sesamöljy wokissa. Paista täydellä teholla sipulia, valkosipulia ja inkivääriä välillä sekoitellen, kunnes pehmenevät ja saavat vähän väriä. Lisää parsakaali ja peruna ja paista niihinkin vähän väriä. Lisää lohi marinadeineen ja paista, kunnes lohi on kypsää. Lisää muut aineet ja tarjoa.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Porkkanoita hot dogien tapaan


Saimme naapurilta porkkanoita noin viikko sitten. En ole vielä ehtinyt kaikkia käyttää, joten päätin nyt paistaa kaikista pienimmät ja sievimmät porkkanat uunissa "nakkeina". Käytin leipinä juustolla kuorrutettuja bageleita (Kotkan Galetten leipomia), koska niitä sattui olemaan pakastimessa. Tähän käy tietysti mikä tahansa sämpylä tai vaikkapa ne ihan oikeat hot dog leivät. Itse en niistä paljoa perusta, kun ovat niin kuin pullaa, mutta voihan niitä joskus toki syödä. Ohje on kahdelle.
  •  6 pientä porkkanaa kuorittuna ja kanta poistettuna
  •  2 rkl sesamöljyä
  •  1 rkl fenkolinsiemeniä
  •  punaista chiliä kanta poistettuna
  •  1 tl sormisuolaa
Sekoita porkkanat, öljy, fenkoli ja chili keskenään ja levitä uunivuokaan. Ripota päälle suola ja paista 225 asteessa n. 30 min tai kunnes porkkanat pehmenevät. Kääntele välillä.

Tarjoiluun
  •  2 bagelia halkaistuina
  •  majoneesia
  •  hapankaalia
  •  1 avocado
Laita porkkanat, avocado ja majoneesi bagelien väliin ja tarjoa chilin ja hapankaalin ja oluen kanssa. Se on nyt Octoberfest!

Vintagetarinoita: Tuunata vai ei tuunata


Jokainen varmaan tietää, että kirpputoreilta ei yleensä löydy juuri omiin tarpeisiin täydellisesti sopivaa huonekalua. Väri voi olla väärä, pinta huonossa kunnossa tai kaapissa on hyllyjä liikaa tai liian vähän. Niin tai näin, aina herää kysymys, onko huonekalu niin kulttuurihistoriallisesti tai muuten arvokas, että sitä ei raaski tuunata.

Itse olen (ehkä) sitä mieltä, että jokainen tehköön kalusteilleen, mitä haluaa. Siitä huolimatta minua saattaa vähän sydänalasta kirpaista, jos joku on maalannut 50-luvun lakatun koivukaapin valkoiseksi. Valkoinen maali oli muotia parikymmentä vuotta sitten. Itsekin maalasin aikanaan mökillä tuolit ja pöydät valkoisiksi. Kyseisillä huonekaluilla ei tosin ollut muuta kuin käyttöarvo, joten mitään suurta rikosta en tehnyt, kun maalasin jo maalatut kalusteet toisen värisiksi. Eli korjataanpa vähän tätä kirpaisua: minua ei kirpaise, jos maalattu huonekalu maalataan uudestaan. Paitsi ehkä silloin kirpaisee, jos maalataan upeasti patinoitunut vanha maalipinta tai joku upea koristemaalaus. Ja tietysti eniten kirpaisee, jos joku muu tekee tämän päätöksen, minä saan tietysti tehdä, mitä haluan. Tosin olen niin laiska maalaamaan, että todennäköisyys, että pilaan tai kaunistan esineen maalilla on häviävän pieni.

Tunnearvoa omaavien kalusteiden tuunaus on hankalampi tapaus kuin kirpputoritavaroiden tuunaus. Minulla on isoisän perintöä oleva tummaksi lakattu matala koivukaappi. Se on tehdastekoinen ja näitä näkee aina satunnaisesti melko hyväkuntoisina nettikirppiksillä 40 - 100 eurolla, eli mistään harvinaisesta tai kalliista esineestä ei ole kyse. Minun kaappini kansi on aivan pilalla. Olisiko siihen kaatunut joskus vuosien aikana vettä tai jotain muuta nestettä. Lisäksi yhtä jalkaa on koira matkan varrella ehtinyt pureskelemaan. Kaappi nyt kuitenkin on isoisän ja se tekee siitä ainutlaatuisen ja säilytettävän, vaikka mies ei ehkä ihan samaa mieltä olisikaan. Tuunausta kuitenkin tarvittiin, koska kaappi oli liian matala ja sen päällä oli hukkatilaa. Meillä hukkatilaksi nimitetään sellaista tilaa, johon ei voi laittaa keräiltyjä vintage-esineitä eli esimerkiksi tilaa, joka jää kaapin ja katon väliin. Rakennusalan ammattilaiset kutsuvat näitä kai seiniksi.

Armottoman etsinnän jälkeen löytyi lasiovellinen vanha kaappi, joka mahtuu isoisän lipaston päälle. Tuunatahan tätä "uutta" kaappiakin tietysti piti. Jalat oli otettava irti, jotta kaappi istuisi suunnitellulle paikalleen. Onneksi yksi jalka oli valmiiksi jo vähän irti, eli mitään suurta tuhoa ei tehty. Jalat laitoin varastoon säilöön siltä varalta, että kaappi joskus halutaan alkuperäiseen asuunsa.

Mitään tarinassa mukana olevia huonekaluja ei tässä tuunauksessa (pahemmin) vahingoitettu. Pilalle menneestä kannesta näkyy niin pieni osa, että virhettä voi kutsua upeaksi patinaksi. Voilá, isosiän vanhasta kaapista tuli hieno ranskalaistyylinen säilytyshuonekaluja tuunaajan omatunto on (melkein) puhdas.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kaapintyhjennystonnikalatortillat


Tortillat (ja lasagne) ovat siitä hyvä ruokalaji, että niihin saa helposti upotettua kaikki vanhaksi menossa olevat säilykkeet ja vihannekset. Siivosin eilen säilykepurkkilaatikkoa ja sieltä löytyi muutama purkki, jotka ovat menossa vanhaksi tämän vuoden marras- joulukuussa. Niinpä tortilloihin päätyivät chipotle chilit, tonnikala ja mustat pavut. Muutkin aineet tässä reseptissä löytyivät kaapin kätköistä, eli kaupassa ei tarvinnut tänään käydä. Eikä tarvitse huomennakaan, tästä riittää kahdelle enemmän kuin hyvin kahdeksi päiväksi. Jos sinulla ei ole chipotleja, paista kasvisten kanssa tuoreita chilejä tai laita valmiiseen seokseen säilöttyjä jalapenoja. Pääasia, että laitat jotain chiliä, ilman chiliä ei ole tortilloja! Ilman sipulia, valkosipulia ja paprikoitakaan et tietenkään tule toimeen, eli niitä on ehdottomasti myös oltava. Mietin hetken, että laittaisin myös parsakaalia, mutta jätin sen sitten kuitenkin pois, koska tästä tulee täytettä muutenkin tarpeeksi.
  •  1 rkl öljyä
  •  1 tl kuminaa
  •  iso sipuli suikaleina
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  2 punaista paprikaa suikaleina
  •  prk refried beanseja (voit jättää pois)
  •  prk tonnikalaa valutettuna (voit laittaa myös kanaa/jauhelihaa tai jättää kokonaan pois, koska tässä ruoassa on kyllä proteiineja ilmankin, kun on kahdenlaisia papuja ja juustoa)
  •  prk mustia papuja valutettuna
  •  prk chipotle chilejä
  •  1 tl jauhettua korianteria
  •  muutama hoja santan kuivattu lehti murskattuna (voit jättää pois, ostin näitä puoli vuotta sitten Helsingin meksikolaiskaupasta ja jäivät käyttämättä, löytyivät kaapinsiivouksen yhteydessä)
  •  pieni prk paseerattuja tomaatteja
  •  loraus hunajaa
  •  prk kevytsmetanaa (tai kermaa)
  •  kourallinen juustoraastetta (meillä gruyerea, koska sitä oli jääkaapissa, mutta mikä tahansa juusto käy, mitä voimakkaampaa, sitä parempaa)
  •  täysjyvätortilloja
Paista kuminaa, sipulia, valkosipulia ja paprikaa kovalla lämmöllä öljyssä, kunnes saavat vähän väriä. Miedonna lämpöä ja lisää refried beans, chilit, tonnikala ja mustat pavut. Sekoittele, kunnes lämpenevät. Mausta korianterilla ja hoja santalla. Lisää suolaa, jos haluat.

Täytä tortillat tonnikalaseoksella ja laita rullatut tortillat uunivuokaan paperin päälle. Kaada päälle paseeratut tomaatit ja pirskota päälle hunajaa.

Sekoita keskenään smetana ja juustoraaste (jos käytät kermaa, kuumenna kerma ja sekoita juustoa siihen, kunnes juusto sulaa) ja levitä tomaatin päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 30 min.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Paahdetut kukkakaalit ja kikherneet paistettujen nuudeleiden kera


Käytin tässä ruoassa kikhernenuudeleita, mutta esim tuoretagliatellet tai mitkä tahansa leveät nuudelit käyvät, keitä ne pakkauksen ohjeen mukaan al dente ja tee sitten ruoka kuten tässä ohjeessa.
  •  iso kukkakaali kukintoina
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  n. 3 cm pala inkivääriä kuorittuna ja silppuna
  •  1 rkl chilikastiketta
  •  1 prk tomaattipyreetä
  •  1 rkl limemehua
  •  1 prk kikherneitä valutettuna
  •  1 rkl sesamöljyä
Kypsennä kukkakaali (mikrossa) ja sekoita kaikki aineet. Anna maustua muutama tunti, jäähtymisen jälkeen nosta jääkaappiin.

Kun valmistat ruoan, lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä kasvikset uunipellille ja ripota vähän sormisuolaa päälle ja paista n. 20 min.
  •  nuudeleita keitettynä
  •  1 rkl kookosöljyä
  •  pari punaista chiliä silppuna
  •  kanamuna
  •  silputtua korianteria
Kuumenna öljy wokissa täydellä teholla. Lisää chili ja paista minuutti. Lisää nuudelit ja paista pari minuuttia, lisää kananmuna ja jatka paistamista sekoitellen, kunnes kananmuna hyytyy ja ruoka alkaa vähän tarttua pannuun. Nosta liedeltä ja lisää korianteri.

Tarjoa nuudelit kukkakaaliseoksen kera.

Vintagetarinoita: Tarina maksaa satasen



Olen aina lukenut paljon ja rakastan tarinoita. Jo pienenä ymmärsin hyvin, miksi Tuhannen ja yhden yön tarinat saivat kuninkaan säästämään prinsessan teloitukselta. Totta kai saivat, muutenhan olisi jäänyt tarinat kuulematta.

Vanhat tavarat kiehtovat ihmisiä usein juuri niihin liittyvien tarinoiden vuoksi. Tarinat voivat olla todellisia tai perustuvat tavaran hankkineen ihmisen kuvitelmiin. Itse ainakin usein mietin, kuka olisi voinut vanhaa tavaraa tai huonekalua käyttää ja missä se on voinut sijaita ennen kuin päätyi meille. Välihuomautuksena todettakoon, että ihan joka tavaran kanssa en ehdi meditoida syntyjä syviä, muuten en ehtisi muuta tehdäkään. Mutta aina joskus jään miettimään ja saatan punoa mutkikkaitakin tarinoita tavaroiden ympärille.

Tositarinoihin harvemmin törmää, sillä nykyisin hankimme suurimman osan esineistä itsepalvelukirpputoreilta. Itsepalvelukirppiksien tavaroiden ainoa tarina on se, joka hintalapussa lukee. Yleensä lapussa lukee "vanha ruosteinen purkki" tai "punainen lasimaljakko", mikä ei ihan hirveästi anna tietoa siitä, mistä tavara on peräisin. Jos joskus eksymme sellaiseen myyntipaikkaan, jossa myyjä tietää tavarasta jotain, hinnat ovat yleensä meille liian kalliita. Halvalla löytää tavaraa silloin, kun myyjä tokaisee "en muista mistä toi kippo on minulle tullut, olisko ollut tädin jäämistöstä". Silloin tietää, että nyt lähtee mukaan Kupittaan keramiikkaa parilla eurolla.

Kuvan kaapin ostimme antiikkiliikkeestä. Kaappi miellytti ulkonäöltään ja siinä oli juuri sopivasti säilytystilaa kylpyhuoneen tarpeisiin: laatikko lääkkeille ja kaappi meikeille, rasvoille, saippuoille ja muille tarpeellisille toilettitarvikkeille. Kaapin laskutaso on kiveä, mikä on hyvä materiaali kylpyhuoneeseen, koska voi olla, että kaapin päälle tulee joskus laskettua märkä hammasmuki. Mutta...kaappi tuntui vähän kalliilta, varsinkin, kun jalat pikkuisen heiluivat. Nähdessään epäröintimme, myyjä vetäisi hihastaan ässän: "Katsokaa laatikkoon, siellä on kaapin edellisen omistajan kirjoittama tarina kaapista". No menoahan se oli sitten, laatikossa olleessa lapussa kerrottiin vapisevalla käsialalla, että kaappi on alun perin kuulunut kirjoittajan äidin opettajalle, Mademoiselle Thilda Waukelle. Vuonna 1902 kaappia petrattiin vaihtamalla puukansi hyllylliseen marmorilevyyn ja sitä käytettiin pesukomuuttina. Vuonna 1933 kaappi sai lopullisen muotonsa, kun marmorikansi vaihdettiin nykyiseen harmaaseen graniittiin ja kaappia käytettiin alusvaatteiden säilytykseen.

Niinhän siinä kävi, että sekä lappu että kaappi siirtyivät omistukseemme. Omasta mielestämme kaappi on nyt kylpyhuoneeseen erittäin sopiva, koska se on palvellut mademoiselleakin kylpyhuonekäytössä.

Mitä itse olisit tehnyt? Olisitko maksanut vähän liikaa kaapista vai jatkanut etsimistä, kunnes olisit löytänyt edullisemman kaapin, jolla ei ole tarinaa?

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Vintagetarinoita: Mitä kaikkea keräilet?

Vintageen hurahtaneelle ihmiselle (minulle) esitetään usein tämä mahdoton kysymys: mitä kaikkea keräilet? Yritän yleensä antaa epämääräisen vastauksen, kuten "kerään 50- ja 60-luvun esineistöä", jolloin en yhdellä vastauksella paljasta täydellistä hulluuttani.

Kun keräilyä ryhtyy miettimään ja kuvailemaan (liian) tarkkaan, keräily alkaa helposti kuulostaa hullun hommalta, mitä se tietysti onkin. Kuka tahansa hetken mietittyään tajuaa, että 50/60-luvulla valmistettiin aivan valtavasti tavaraa ja näitä keräilevä tietysti voi keräillä ihan mitä vaan astioista nuppineuloihin ja kirjakaappeihin. Hmm ja niinhän me keräilemmekin.

Meillä on Suomen pienin kauppamuseo, jossa on kaikkea mahdollista kyläkaupoissa 40-60(70)-luvuilla myytyä tavaraa sillipurkeista nastoihin. Kauppamuseolle voi ujuttaa mitä tahansa tavaraa, joka on sellaisessa kunnossa, että se näyttää uudehkolta yhdeltä sivulta katsottuna. Kauppamuseo ei myöskään kuullosta ideana (ehkä) yhtä hullulta kuin se, että sanoo keräilevänsä vanhoja pahvilaatikoita ja tyhjiä deodoranttipulloja.

Keräilemme myös vanhoja peltisiä tupakkarasioita (ja kaupalle kelpaavat pahvisetkin). Meistä ei kumpikaan polta tupakkaa, mutta jostain syystä näiden vanhojen peltirasioiden grafiikka ja värit miellyttävät silmää. Tupakkarasioiden kerääminen on siitä mukavaa, että ne vievät vähän tilaa. Paitsi että ne vievät erittäinkin paljon tilaa, jos haluat laittaa ne esille siten, että jokainen rasia on jotenkin katseltavissa. Tupakkarasiat olivat meillä aikaisemmin lasivitriinissä, mutta salin lattian rakentamisen myötä vitriini siirtyi varastoon ja tupakkarasiat vanhojen peltisten kahvipurkkien (joita myös keräämme) sisään. Jotenkin tuntuu, että kokoelma on varastoinnin aikana kaksinkertaistunut ja kun vitriini joskus saadaan paikalleen, kokoelma ei mahdu sinne.

Tupakkarasioista on luontainen jatkumo alkoholiin, eikö vaan? Keräämme myös 60-luvun viinamainoksilla varustettuja whiskykannuja, peltitarjottimia ja erilaista drinkkirekvisiittaa samalta aikakaudelta. Ja tästä tietysti seurasi se, että kun silmät kerran iskeytyivät peltitarjottimiin, kohta kelpasivat myös muut 50/60-l tarjotinaiheet kuten kukat, kissat, pinuptytöt ja abstraktitkin kuviot.

Keräämme näiden lisäksi myös mm. vanhoja taskulamppuja - kaikki eivät kelpaa, ainoastaan ne kirkkaanväriset suorakaiteen malliset. Lisäksi meillä on mittava valikoima maapalloja, kannettavia levysoittimia, turkoosia keramiikkaa, värilasia, tähdillä tai hevosenkuvilla koristettuja kuparivuokia ja varmasti vielä kaikkea muutakin, mitä en nyt tässä kehtaa mainita. Onneksi kaikki tai ainakin suurin osa on 50/60-luvuilta, että hulluus pysyy edes jossain rajoissa.

Kuvan Arabian ruskea kynttilänjalka liittyy asiaan siten, että keräämme turkoosia keramiikkaa, mutta jos vastaan osuu jonkun muun värinen kohtuuhintainen 50/60-luvun keramiikkaesine, niin sekin tietysti ostetaan pois ja ehkä varovaisesti etsitään sille jatkossa paria.

Mitä kaikkea sinä keräilet?

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Viherpippurilohi, kurkkusalaattia ja bataattiranskalaiset


Voit tämän lohen kanssa tietysti tarjota perunaa tai riisiäkin, meillä sattui olemaan yksi bataatti jääkaapin kasvislokerossa ja käytin sen pois.
  •  500 g pala lohta, poista nahka ja paloittele suupaloiksi
  •  1 tl suolaa
  •  1 rkl hunajaa
  •  3 rkl silputtua inkivääriä
  •  1 chili silppuna
  •  1 rkl viherpippuria kevyesti murskattuna
  •  sesamöljyä paistamiseen
Sekoita lohi ja mausteet ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa. Paista sesamöljyssä kypsäksi.
  •  1/2 kurkku kuorittuna, puolita ja poista siemenet ja kuutioi
  •  ripaus suolaa
  •  1,5 dl kevytsmetanaa tai turkkilaista jugurttia
  •  1/2 dl majoneesia
  •  nippu tilliä silppuna
  •  1 tl limemehua
Sekoita ainekset keskenään.
  •  1 bataatti kuorittuna ja leikattuna "ranskalaisiksi"
  •  sesamöljyä
  •  sormisuolaa
Esikypsennä bataattia 5 min mikrossa. Pyöräytä palat öljyssä ja laita leivinpaperille. Ripota suola päälle ja paista 200 asteessa kypsiksi ja siten, että saavat vähän väriä.

Tarjoa lohi kurkkusalaatin ja bataatin kera.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Punajuuripihvit ja smetanamuusi


Tänään tein vähän työläämpää ruokaa, mutta ei tämä mikään vaikea ole kuitenkaan. Punajuuripihvit on mukailtu Glorian ruoka&viinilehden reseptistä.
  •  2 esikeitettyä punajuurta raastettuna, purista ylimääräinen neste pois (sotkuista hommaa, käytä kertakäyttöhanskoja)
  •  1,5 dl keitettyä, jäähdytettyä jasminriisiä
  •  1 sipuli silppuna
  •  1 solovalkosipulinkynsi silppuna
  •  1 dl parmesanraastetta
  •  1 tl suolaa
  •  1 dl korppujauhoja
  •  1 muna
  •  2 tl chilikastiketta tai pari tippaa tabascoa
  •  1 rkl sesamöljyä voiteluun
Sekoita aineet ja anna turvota jääkaapissa n. tunti. Muotoile pihveiksi, voitele sesamöljyllä ja laita 200 asteiseen uuniin 20 min. 
  •  herkkusieniä, rosmariinia ja öljyä, mausteeksi sormisuolaa
Paista herkkusienet kuumalla pannulla rosmariiniöljyssä, kunnes saavat vähän väriä. Mausta suolalla.
  •  1 kg jauhoisia perunoita kuorittuna
  •  1 solovalkosipuli silppuna
  •  ruukku ruohosipulia silppuna
  •  1,5 dl kevytsmetanaa
  •  rkl voita
  •  rkl limemehua
  •  suolaa, mustapippuria
Keitä perunat ja valkosipuli suolalla maustetussa vedessä, kunnes peruna on kypsää. Lisää muut aineet ja soseuta.
  •  tarjoiluun balsamicolla maustettua villirucolaa
Tarjoa pihvit ja muusi sienien ja villirucolan kera.

Vintagetarinoita: Kaapin paikka

Joskus vintage-elämä on vaikeaa. Esimerkkinä voisin mainita kaappien hankkimisen. Kun olet nähnyt muutaman vanhan jykevän kaapin, yksikään Ikeasta tai muusta halpahuonekalukaupasta löytyvä kaappi ei kelpaa. Kalliimpien kauppojen kaapit ovat hienoja, mutta kalliimmissa kaupoissa kaapit ovat kalliita...Vanhan kaapin voi saada halvalla, jos jaksat vain odottaa, että sopiva osuu kohdalle.

Meillä on kaksi isoa vanhaa kaappia. Yksi maksoi 120 euroa ja toinen 80 euroa. Ensimmäinen kaappi (kuvan vihreä) haettiin muistaakseni Kouvolasta. Onneksi otimme mitat ennen kuin lähdimme hakemaan, kaappi ei mahtunut peräkärryymme vaan ensin piti käydä varaamassa ja hakemassa vuokrakärry (kärryn hinta on mukana tuossa 120 eurossa). Kun sitten myyjä ja mieheni saivat kipattua kaapin kärryyn, lähdimme onnellisina ajamaan kotia kohti. Kotona odotti kylmä totuus: asumme korkean mäen päällä ja kaappi painoi aivan tolkuttomasti. Onneksi mies on kekseliäs ja saimme hilattua kaapin mäen päälle nokkakärryillä. Kaapin siirtäminen pihalta taloon olikin sitten useamman päivän operaatio. Hiki hatussa siirsimme kaappia muutaman metrin päivässä. Kun vihdoin saimme kaapin siihen huoneeseen, mihin se oli tarkoitettu, oli vain muutamasta millistä kiinni, että kaappi saatiin seinän viereen. Kaappeja mitattaessa kannattaa mitata myös ns. ristimitta eli kulmasta kulmaan. Sen mitta vaaditaan lattiasta kattoon, jotta kaappi saadaan nostettua pystyyn. Tämä on vielä vuosienkin kuluttua elävässä muistissa ja nykyisin aina mittanauha laukussa (tosin huoneiden mittoja ei ole koskaan mukana).

Koska emme tunnu oppivan, kuinka vaikeaa näiden painavien tavaroiden käsittely on, kun yhdellä (minulla) eivät käsissä ja sormissa eivät voimat riitä, ostimme toisenkin kaapin. Ensin hankittu vihreä kaappi oli hyllykaappi ja tietysti tarvitsimme myös tankokaapin. Onneksi tämä toinen kaappi oli ihan tässä lähikylillä. Kun lähdimme hakemaan kaappia, pääsimme päätien risteykseen, kun mieheni näki tien sivussa vapaana juoksentelevan labradorinnoutajan. Eihän sitä koiraa nyt voinut liikenteen armoille jättää, vaikka kaapin nouto olikin sovittu. Koira poimittiin kyytiin ja laitoin ajomatkalla ilmoituksia paikallisiin Facebook ryhmiin. Omistaja löytyi ja sovimme koiran palautuksesta kotiinsa. Ajoimme ensin kaapin myyjän luo maksamaan kaapin, kävimme tiputtamassa koiran kotiinsa ja palasimme hakemaan kaappia, sillä kaappi oli tarkoitus nostaa auton kyytiin ja se ei tietenkään enää mahtunut mukaan, kun koira oli tavaratilassa. Myyjä olisi auttanut meitä nostamaan kaapin kyytiin, mutta hänellä ei ollut aikaa odotella, että palaamme koiranvientireissulta. Ja niin taas mieheni joutui käytännössä yksinään nostamaan kaapin kyytiin. Tässä kaapissa oli lahonnut pohja. Ennen kuin kaappi saatiin paikalleen, mies teki Ikean vanhasta pöydästä uuden alapohjan kaappiin. Nyt kaappi on niin tukeva, että se kestää varmasti pari ihmisen elinikää. Voin kertoa, että tämänkin kaapin huoneeseen saaminen oli työn ja tuskan takana.

Kaunis ajatus kaappeja hankittaessa oli, että niissä säilytettäisiin mieheni ja minun vaatteita tasapuolisesti ja jos tilaa on, niin ehkä kaappeihin mahtuisi myös liinavaatteita. Ei varmaan ole kenellekään minut tuntevalle yllätys, että kaapit ovat puolillaan kirjoja. Ja se puoli, jossa ei ole kirjoja, on 85 % täynnä minun vaatteitani. Mieheni vaatteet jakavat lopun tilan lakanoiden ja pyyhkeiden kanssa.

Muistinko mainita, että meidän pitäisi hankkia eteiseen uusi (vanha) vaatekaappi?