maanantai 13. toukokuuta 2019

Kynnettävänä kyinen pelto


Olen tainnut katsoa liikaa puutarhaohjelmia viime aikoina. Ajattelin, että eilisen sateen jälkeen savimaa on mukavan pehmeää ja sitä on helppo lapioida. Olemme tilanneet sorakuorman ja alapihan talousrakennuksen ympäristö kaipaa kipeästi uudistamista, koska maa on aikojen saatossa noussut kivijalan yläpuolelle ja lahottaa liiterin seinää.

Eipä siinä muuta, lapio käteen ja kaivamaan. Pari ensimmäistä iskua vaikuttivat uppoavan maahan kuin kuuma veitsi voihin. Mutta sitten...lapio luiskahtaa ensin vasemmalle ja uudella iskulla oikealle ja heinään tulee vain muutaman sentin vako. Heinäpaakku ei nouse nostamalla mihinkään suuntaan. Epätoivoisen lapiolla hakkaamisen ja käsillä riuhtomisen jälkeen paakku vihdoin irtoaa maasta ja paljastaa syyllisen. Maa on täynnä tuoreita haavan juuria.

Puolen tunnin helposta hommasta tuli kolmen tunnin kaivuuprojekti ja vielä jäi järeämmälle koneelle (eli miehelleni) tehtävää. Sitkeät juuret pitää joko sahata tai hakata kirveellä poikki ennen kuin voi edes kuvitella levittävänsä maahan suodatinkankaan ja sorakerroksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti