Meidän perheen työnjako on automatkojen osalta seuraava: mies ajaa autoa ja minä etsin netistä paikallisia nähtävvyksiä / kirpputoreja / tapahtumia ym.
Lähdettiin tänään noutamaan Kouvolan perukoilta miehen tori.fi:stä löytämää polkuautoa. Meillä ei ole lapsia, joten emme sinänsä tarvitse polkuautoa, mutta esineenä se on hauska ja kun hintakaan ei päätä huimannut, päätimme lähteä reissuun.
Kouvola on sen verran tuttu paikka, että tapahtumaselauksen jälkeen jäi luppoaikaa, jonka hyödynsin selaamalla paikallisia tori.fi ilmoituksia.
Yksi labradorinnoutaja olisi ollut myynnissä, mutta eihän sitä nyt koiraa sentään heräteostoksena hankita.
Sitten silmät sattuivat keltaiseen soutuveneeseen. Mies on pari kesää kevyesti keskustellut veneenostosta ja tahti vain kiihtyi, kun viime viikolla käytiin katsomassa rantaa, jossa olisi mahdollista säilyttää venettä. Koska olen tällainen ympäripuhuttava, huomasin itsekin katselevan veneilmoituksia.
Keltainen vene siis osui sitten silmiin. Mies (ei niin yllättäen) innostui heti ja soitti saman tien myyjälle. Kuinka ollakaan, vene sijaitsi sopivasti polkuauton hakumatkan varrella.
Seisoskeltiin veneen vieressä ja mies rapsutteli kynnellä lasikuituveneen paikkauksia ja maalipintaa. Ja niinhän se vene sitten ostettiin siltä seisomalta.
Tiedä, kuinka kalliiksi tuo polkuauto vielä tulee, sillä meillä ei ollut peräkärryä mukana, joten joudumme ajamaan uuden reissun hakemaan venettä. Ja sillä reissulla tietysti taas selaan torin ilmoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti