Kirpputoreilla kiertely ei todellakaan vastaa marketissa käyntiä. Koskaan et tiedä mitä löytyy ja jos jotain löytyy, miettimisaikaa ei ole. Jos et osta haluamaasi heti, se ei todennäköisesti ole enää myytävänä, kun tulet seuraavan kerran tavaraa katsomaan.
Rakastan kukkia ja tietysti siksi rakastan myös kukkatauluja. Olen ostanut kaikki kukkataulut, jotka täyttävät seuraavat tiukat kriteerit: kukat näyttävät kukilta, maalarilla on ollut joku käsitys perspektiivistä, värit ovat kauniit, taustakangas ei erotu selkeästi värin alta, kehys on ehjä ja hinta mieluummin halpa (alle 40 euroa). Yllättävän vähän on löytynyt näillä kriteereillä ostettavaa. Suurin ongelma on tuo perspektiivi. Monessa taulussa kukat ovat onnistuneita, mutta maljakko on kummallisen litteä.
Tiedän, että maalaaminen ei ole helppoa, koska olen sitä itsekin kokeillut. En silti ihan aina ymmärrä, miten taiteilija on määritellyt taulunsa valmiiksi, jos siinä on esimerkiksi hyvinkin kaunis järvimaisema, jonka päälle on maalattu soutuvene, joka näyttää enemmän karjalanpiirakalta kuin veneeltä. Vene on siis olemukseltaan litteä ja se ei istu luontevasti maisemaan vaan kelluu ikään kuin taulun muun aiheen pinnalla. Oletko nähnyt näitä?
Toinen lempivirhe kirppismaalauksissa on nurinpäin maalattu mänty. Männyllä on luonnossakin vähän jännän näköinen kasvutapa, mutta kyllä on yleensä ihan itsestään selvää, että mänty on oikein päin. Maalaukset tekisi mieli kääntää toisinpäin, jotta mänty näyttäisi aidolta, mutta sitten taivas olisi maana ja maa taivaana, Joskus miehen kanssa suunniteltiin, että ostettaisiin kaikki nämä oudot mäntymaalaukset ja ripustettaisiin ne vaikka vierashuoneen seinälle. Ne voisivat näyttää kokoelmana aika hauskoilta. No, meillä ei ole vielä vierashuonetta, joten ei sitten ole ostettu taulujakaan.
Ja kun vauhtiin päästään, niin on aina hauska käydä maalla paikallisten taideharrastajien kesänäyttelyissä. Niissä pääsee tutustumaan ihmisten käsityksiin eläimien syvimmästä olemuksesta. Onko tuo orava? No voisi se olla etäisesti koiraa muistuttava kettukin, mutta kun se on näköjään puussa, niin kai se sitten on orava. Skotlannin paimenkoira on myös aika suosittu aihe. Tai niin ainakin luulen, sen verran monta etäisesti Lassieta muistuttavaa otusta olen näissä näyttelyissä nähnyt. Vinkkinä se, että kesänäyttelyihin ei kannata mennä paikkakunnalla asuvan äitisi kanssa. Oma äitini meinasi hävetä silmät päästään, kun nauroin vedet silmissä Vääksyn kesänäyttelyssä männävuonna. Silloin riemun kohteena oli juuri tuo klassinen orava. Harmi, että silloin ei vielä ollut kännykkäkameroita, olisin voinut jakaa riemuni kanssanne.
Mutta vielä niistä kukkatauluista, jos kohdallenne osuu kirppiksellä kaunis kukkataulu, ostakaa se heti. Muuten se viedään nenänne edestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti