Meillä on edelleenkin salissa vain hiekkakuoppa. Remonttiin ilmestyi monta uutta vaihetta, kuten vanhoissa taloissa on tapana. Ulkoseinien alimpien hirsien vaihtaminen ei ihan riittänyt, sisäseinienkin hirret ovat lahonneet. Oletettavasti kyseiset hirret ovat aikanaan olleet ulkoseinissä, taloahan on laajennettu joskus 30-luvulla. Lahoja oli selvästi paikattu jo tuolloin 30-luvulla, jos ei jo aikaisemmin. No, nyt mieheni irrottaa lahot ja laittaa lankkua tilalle, mikä tietysti viivästyttää itse lattian rakentamista.
Onneksi aina voi suunnitella uutta, ennen kuin edelliset on tehty. Puutarha- ja kauppamuseopäivien jälkimainingeissa keskustelimme taas kerran kesäkahvilasta, joka olisi avoinna ainakin noiden aukiolopäivien aikana. Aikaisemmin meillä ei ole riittänyt mielikuvitus siihen, miten tämä hoidettaisiin. Kaupalla tarvitaan yksi henkilö ja sinne ei tule vettä/sähköjä eli kahvien keitto siellä on yhdelle ihmiselle mahdotonta. Puutarhaan on tarvittu toinen henkilö opastamaan kävijöitä. Meitä kun on ollut tapahtumassa töissä vain mieheni ja minä, ei ole riittänyt käsiä kahvien keittelyyn tai jalkoja juoksenteluun talon/kaupan ja puutarhan välissä.
Tänä kesänä teimme sitten kartan, jonka avulla ihmiset voivat itse tutustua puutarhaan. Se toimi erinomaisesti etenkin silloin, kun puutarhassa oli yhtä aikaa kymmeniä ihmisiä ja kaikkien kanssa ei ehtinyt keskustelemaan. Kartta siis tavallaan vapautti yhden ihmisen puutarhasta (minut). Mietimme, että jos tekisimme kahvilan alatakapihan varastorakennukseen. No, siellä on taas se sähkö/vesiongelma ja yksi ihminen ei ehdi sekä myydä kahvia, kerätä astioita että juosta hakemaan lisää vettä.
Syksyn tuulien vihellellessä, kun olemme mielissämme sisustaneet keskeneräistä saliamme, keksimme sitten yhtäkkiä ratkaisun pulmaan. Voisimme myydä kahvia salin ikkunasta. Asiakkaat voisivat sitten istua ikkunan edessä olevalla terassilla (joka ei tietenkään vielä ole valmis vaan vasta suunnitelman tasolla) tai muualla pihalla. Ja kahvinkeittäjä (minä) voisi näppärästi hakea keittiöstä lisää kahvinkeittovettä ja ehkä jopa päästää jonkun asiakkaan talon vessaan. Nyt, kun salissa ei ole lattiaa ja terassista on olemassa vasta kaide, tämä tuntuu erittäin hyvältä idealta...
Olen sitä mieltä, että kaikki on keksitty jo. Tästä on todisteena eilen kirpputorilta ostamamme englantilainen vintage teepurkki, jossa tuo meidän loistava kahvilaideamme on kauniisti kuvattuna. Onko tämä enne vai sattuma? No, se nähdään ensi kesänä. Tervetuloa kesäkahvilaamme tai ainakin keskeneräiselle terassillemme (keskeneräisen) salin ikkunan eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti