Kierrettiin viikonloppuna Salon kirppiksiä ja löydettiin kaikkea mukavaa tavaraa sekä kauppamuseolle että kotiin ja kesäasunnolle. Tänään kävin löytöjen kimppuun ja poistin hintalaput ja putsasin pölyt ja tahrat pois.
Kirppisten hintalaput ovat ikuinen murheenkryyni. Onneksi keräämme pääasiassa peltisiä esineitä, joista hintalappujen irrottaminen ei ole helppoa, mutta sentään mahdollista. Tällä kertaa ostimme pari peltitarjotinta ja pari peltistä purkkia. Ei muuta kuin hintalappujen kimppuun: ensin raavin kynsillä kaiken, mikä hintalapusta helposti irtosi. Ei irronnut paljon mitään, yleensäkin tämän jälkeen jäljellä on kuvassa näkyvä sitkeä tarranpala, joka ei irtoa, vaikka kuinka yrittäisi ujuttaa kynsiä lapun alle. Siksi otin kovemmat otteet käyttöön ja kastelin lapun ja hinkkasin pitkään märällä rätillä. Yleensä tämäkään ei vielä riitä, vaan liima pitää lopuksi poistaa tarranpoistoaineella ja sitten vielä pyyhkiä kerran märällä ja kerran kuivalla rätillä. Näin kävi tälläkin kertaa.
Koska olen maailman laiskin ihminen, en millään haluaisi kävellä eteiseen hakemaan tarranpoistoainetta kaapista ja sitten vielä mennä ulos ruiskuttamaan sitä esineelle. Sisällä ruiskutusta ei kannata tehdä, tai huone haisee sitruunahapolle pitkän aikaa. Tästä johtuen yritän ensin hiki hatussa irroittaa tarroja muilla keinoin. Ihmesientäkin olen joskus kokeillut, mutta en enää koskaan käytä sitä peltiesineisiin sen jälkeen, kun hinkkasin yhteen hienoon tarjottimeen vaalean jäljen. Ihmesieni sopii parhaiten lasin ja joskus myös muovin putsaukseen.
Paperisista ja pahvisista tuotteista hintalaput lähtevät yleensä lämmittämällä. Aikaisemmin lämmitin näitä silitysraudalla, mutta sitten mieheni keksi, että halogeeniliedellä lämmitys onnistuu nopeasti ja helposti. Olin suunnattoman kiitollinen tästä keksinnöstä, sillä inhoan silittämistä ja vielä enemmän inhoan kaivaa kaapista silitysrautaa ja -lautaa ja siksi meillä oli usein eteisessä pino tavaraa odottelemassa hintalappujen poistamista. Kauppamuseon tavarat ovat aika usein paperia ja pahvia, eli valitettavan usein joudutaan tavaroita lämmittelemään. Tällä kertaa ostin yhden kehystetyn Martta Wendelinin grafiikan lehden, johon hintalappu oli kiinnitetty takaosan vanhaan paperiin, onneksi tarra lähti lämmittämällä. Yleensä aina valitan, kun joku on kiinnittänyt hintalapun tavaran etupuolelle (esim. kuvan tarjotin). Tässä tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön, eli tarra olisi tietenkin pitänyt kiinnittää etupuolen lasiin eikä ikivanhaan taustapaperiin.
Olen aina ihaillut naisia, jotka pukeutuvat vintagevaatteisiin ja joilla on meikit ja hiukset viimeisen päälle laitettuina. Epäilen, että he eivät kerää vintage-esineitä tai ainakaan osta niitä kirpputorilta, sillä tarrojen irroittelu ja lakatut kynnet eivät ole kovin onnistunut yhdistelmä. Kynsilakasta ei ole jäljellä kuin haikea muisto, kun on raapinut tarroja esineistä. Kirppistely ja vintage-esineiden keräily voi siis vakavasti vahingoittaa ulkonäköäsi!
Edit: jaoin jutun Facebookin Pelastetaan vanhat esineet! ryhmässä. Siellä esitettiin vaihtoehdoiksi myös sytkäribensaa ja butaania. Molemmat kuulemma irrottavat laput myös paperia ja pahvia vahingoittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti